Vilja-Tuulia Huotarisen toinen runokokoelma kertoo heti nimellään, mitä tuleman pitää. Näiden runojen keskiössä ovat naiset: nuoret, vanhat, jo kuolleet; heidän surunsa, himonsa, raivonsa, ilonsa, kasvukipunsa. Runojen maailma ei ehkä ole matriarkaatti mutta ehdottomasti naisten maailma, jossa miehet esiintyvät vain sivuhuomautuksina, marginaalissa, ulkopuolisina.

Runot liikkuvat sukupolvien ja nimenomaan naispolvien ketjussa. Teksti vilisee äitejä, tätejä, siskoja, isoäitejä, kälyjä, serkkuja ja etenkin esiäitejä, jotka esiintyvät runojen minän lisäksi tekstissä.

--

"Vilja-Tuulia Huotarisen toisessa kokoelmassa kuolema vahvistaa elämää, rakkaus tulevaa. Naisen paikka on kaunis ja inhimillinen voimakirja, jossa kaipuu ja yksinäisyys ovat onnenetsijän ikuisina seuralaisina." (lähde: wsoy.fi)