Väinö Linnan kolmiosaisessa suurromaanissa elää syrjäinen hämäläiskylä alkuvoimaista, maanläheistä, luonnonvaraista elämäänsä kansamme suurina murroskausina.

Teoksen ensimmäisen osan ajallisina rajakohtina ovat helmikuun manifestia edeltänyt vuosikymmen ja ensimmäisen maailmansodan aatto. Keskeisen aiheen muodostavat Pentinkulman torppariperheiden, talollisten, kartanonherran ja pappilanväen toinen toisiinsa punoutuneet kohtalot ja niihin vaikuttavat ajassa liikkuvat mullistavat virtaukset.

Toisessa osassa saavuttaa torpparien tragedia huippunsa. Tapahtumien vyöry lähtee liikkeelle ensimmäisen maailmansodan puhkeamisesta ja päättyy marraskuussa 1919. Keskeisenä aiheena on kansalaissota, jonka muistot kirvelevät vielä tänäkin päivänä.

Viimeisessä osassa kirjataan ne vaiheet, joita täällä Pohjantähden alla on koettu itsenäisyytemme aikana. Kuvaus alkaa 20-luvun alusta ja jatkuu vuoden 1950 tienoille. Varttuneempi lukijapolvi katselee kirjan sivuilta silmästä silmään omaa itseään, nuoremmille avautuu ennen tuntemattomia näkymiä lähimenneisyyteen.

Väinö Linna käyttää loppuun saakka nerokkaasti mahtavimpia aseitaan: sovittavaa tai katkeraa tai hirtehistä huumoria, syventymistään syvenevää ihmiskuvausta, suoraan kansan suusta siepattua puhetta. Täällä Pohjantähden alla on taideteos. Sittenkin se kertoo kansamme elämästä enemmän kuin kymmenet historiateokset yhteensä