Anu Kaajan neljännessä, virtuoosimaisessa proosateoksessa haltioidutaan kuumista renessanssipojista, keskustellaan maalausten ja kahvipöydän esineiden kanssa sekä parannellaan särkynyttä sydäntä.

Rusetin kertoja on kirjailija, joka etsii nautintoja Euroopan kaupunkien taidemuseoista, kahviloista ja teknoklubeilta. Ihastuksen väristyksiä tarjoavat niin rokokoomaalausten ryöppyävät rusettirivit kuin rakastettujen kasvoja koristavat lävistykset.

Esineitä on kuitenkin helpompi rakastaa kuin häilyviä ihmisiä - kunhan ei syvenny liiaksi miettimään ylellisyyden taakse kätkeytyvää riistoa.

Rusetti on aistillinen ja kiihottavan analyyttinen romaani, kauneuden ja melankolian äkkisyvä ylistys, joka ei tee eroa fetissiklubin ja taidemuseon välillä. Se on aikalaiskuvaus ja nerokas muotokuva ihmisten esineellistämisestä ja esineiden inhimillistämisestä.