Solveigin laulun kertojana on nuori tyttö, Solveig Numminen, jonka elämäntarinan kautta rakentuu kuva kolmen työläissukupolven - ennen kaikkea naisten, mutta myös miesten - elämästä. Romaani on raa'an herkkä kuvaus tytön kasvamisesta naiseksi sodan aikana Helsingin niukassa työläisympäristössä. Solveig on katkeroituneen Saaran lapsi, jonka osana on kohdata äitinsä turhautuneisuus ja kiukku ilkeinä sanoina ja lyönteinä. Isä Börje pitää Solveigista, mutta vielä enemmän isä pitää viinasta.

Solveig joutuu jo nuorena ansiotyöhön - ensimmäisen työpaikan lapsenlikkana järjestää äiti Saara. Myöhemmin Solveig työskentelee lähettinä ja ylenee työpaikalla konttoristiksi. Kun isä Börje sairastuu ja rahatilanne kotona on tiukka, Saara käskee Solveigia muuttamaan pois kotoa. Seesteisempi elinympäristö löytyy isoäiti famun luota. Famu on Solveigin pelastus. Famu pitää ongelmaperhettä kasassa ja jaksaa jakaa rakkautta ja huolenpitoa Solveigille. Nuoresta tytöstä kasvaa kovista kokemuksista huolimatta nainen, joka osaa ottaa oman paikkansa maailmassa.