Haikea ja vimmainen romaani isistä ja pojista, miehisestä egosta ja maailmanlopusta.

Nelikymppinen teatteriohjaaja Ilmari elää elämänsä kirkasta keskipäivää. On vaimo ja kaksi lasta, puutalo Käpylässä ja hyvin etenevä ura. Rauha kuitenkin järkkyy, kun leskeksi jäänyt isä muuttaa väliaikaisesti asumaan poikansa luokse.

Samaan aikaan Ilmari kirjoittaa omaelämäkerrallista näytelmää, jossa hän käsittelee lapsuuttaan tuurijuopon ja kulttuurivihamielisen työnarkomaanin poikana.

30 vuotta myöhemmin maailmaan on iskenyt uusi, vakava pandemia. Se ajaa Ilmarin pojan mökille eristyksiin ja saa hänet muistelemaan ensimmäistä pandemiaa edeltänyttä kesää ja sen tapahtumia omassa lapsuudenperheessään.