Voiko ihminen käsikirjoittaa elämänsä vai onko tarinan takana aina joku muu?

Ajatus on matka toiseen elämään.

Vaatimuksia ja velvollisuuksia paetakseen Tino hakee kaapista purkin, kaivaa siitä pillerin, työntää kielensä takaosan päälle ja vauhdittaa kahvilla lääkkeen liukumista mahalaukkuun. Hän asettuu seuraamaan Pohjois-Ruotsista lähetettävää web-kamerakuvaa akvaarion pohjalla lymyävistä monneista. Näky rauhoittaa, se tuo hänen mieleensä meren ja sen hiljaisen, pimeän maailman.

Tino vaipuu kuvitelmiin elämistä, jotka koetaan toisaalla, toisissa ajoissa, toisten ihmisten silmin. Hän virkistyy, tutkii vanhaa kilpikonnan kuorta ja näkee siihen piirtyneissä jäljissä, naarmuissa, kuvioissa tarinoita, satojen vuosien muistikuvia. Tino huomaa äkkiä kirjoittavansa paitsi tarinoita maailmalta, myös omaa elämäänsä kirjaksi, jonka tapahtumia hän ei enää kykene hallitsemaan.