Runoja kaikesta tärkeästä sekä aikamme hullutuksista

Ilo ja suru, kepeys ja paino vuorottelevat Heli Laaksosen runoissa. Ilmeikäs lounaismurre soi hilpeissä ja melankolisissa sävyissä mutta sivaltaa terävästi, kun runoilija ottaa kantaa oman kielen puolesta.

Vallattomat jutut pulppuavat sanamaijan arkusta, tuonpuoleinen häilyy taustalla ja rakkaus lämmittää kuin sisaren sininen pipo. Lopulta onnen edellytykset ovat yksinkertaiset. Erityisen lähellä runoilijan sydäntä on elävä, ovela metsä, jonne viisas astuu nöyrin mielin. Teos ilmestyy myös kirjailijan itsensä lukemana äänikirjana.

”Ei elämä tul valmiks. Ihmine jää ain keske. Mut älä murhetu. Ei ol koska valmist haukeaka onkittu, ei lopullises järves uittu.”