Terra Nova = lat. uusi maa = Auringon takana sijaitseva Maan kaltainen planeetta = amerikkalainen tv-sarja = unelma patriarkaatin jälkeisestä sivilisaatiosta.

Mitä on uusi? Entä miksi uutuuden lumon kääntöpuolena näyttäytyy usein totaalinen tuho?

Tiina Lehikoisen kuudes runokokoelma Terra Nova puntaroi sivilisaatiomme erilaisia utooppisia hankkeita ja luotaa länsimaisen kulttuurin murroskohtia löytöretkistä virtuaalivallankumoukseen. Tarkat säkeet piirtävät esiin, kuinka ekologisesti tuhlaileva elämäntyylimme sijoittuu samalle jatkumolle kolonialismin kanssa.

Kuvitteellisen tieteisseikkailun sijaan runot puhuvat lihaisista ruumiista ja juurtumisesta. Ja toivosta, sillä myös toisenlaiset maailmat ovat mahdollisia. Näiden maailmojen ajattelu tarjoaa meille mahdollisuuden olla radikaalisti uudenlaisia, uusia.

Teos on kiihkeä puheenvuoro täälläolon puolesta. Runoissa sykähtelee orastava kukkien ja toislajisten olentojen aika, joka perustuu erojen kunnioittamiselle sekä maan materiaalisten resurssien rajallisuuden tiedostamiselle.

Terra Nova on itsenäinen rinnakkaisteos Lehikoisen vuonna 2016 ilmestyneelle, kiitetylle Multa-kokoelmalle.