Suomessa vanhemmille on tarjottu jo pitkään yleiseksi ohjenuoraksi ns. neuvottelevaa kasvatusta. Tämän seurauksena mm. koulujen oppilaat eivät osaa enää noudattaa suoria ohjeita eivätkä ymmärrä, missä heidän oman päätöksentekonsa rajat kulkevat. Psykologi Keijo Tahkokallio osoittaa kirjassaan, että lapsi tarvitsee vanhemmikseen aikuisia, jotka kykenevät päättämään lapsen asioista.

Vanhempien ongelmana on usein, että he eivät uskalla kohdata päätöksistä seuraavia lasten myrskyisiä tunnetiloja – ja antavat periksi. Se ei kuitenkaan ole lapselle parhaaksi. Lapselle voidaan toki antaa päätösvaltaa, mutta vain sen verran kuin hänellä on siihen ikänsä puolesta edellytyksiä. Liian varhainen vastuu viivästyttää lapsen itsenäistymistä ja heikentää hänen mahdollisuuksiaan menestyä myöhemmin elämässä.

Varhaislapsuus on itsesäätelyn kehittymisen herkkyyskausi. Jos itsesäätely ei sinä aikana kehity, vaan lapsi saa toteuttaa välittömästi kaikki mielihalunsa, itsesäätely voi jäädä 2–3-vuotiaan tasolle.

Näkemyksiään Tahkokallio perustelee muun muassa uusimmilla aivotutkimuksilla, jotka ovat muuttaneet käsityksiä lasten ja nuorten kehityksestä. Kirjassa on runsaasti esimerkkejä ja anekdootteja elävästä elämästä.