Pohjois-Suomen metsiin on saapunut marjanpoimijoita jostain kaukaa. Turvapaikanhakijat ylittävät villin ja vaarallisen Porvoonjoen. Vastaanottokeskuksentyöntekijä käyttää hengityssuojaa – jotta katkenneita hampaita ei huomattaisi. Tuhopolttaja kirjoittaa tunnustuksellisen rakkauskirjeen ja kahden sukupolven siivouspäivä suoritetaan Koskenkorvan voimalla.

Tunkeilijat on kokoelma tekstejä rajojen ylittämisestä. Milloin luottamus parisuhteessa muuttuu väkivallaksi tai lapsuuden ja aikuisuuden raja rikotaan, milloin taas maiden rajat ylittäviä ihmisiä pidetään tunkeilevina eläiminä. Logiikka on usein sama: epävarmuus ja pelko tuntemattoman edessä. Novellit katsovat yhtä suoraan ja peittelemättä niin lapsuuden aistimellisia kokemuksia kuin vastaanottokeskuksen uusia tulijoita, niin asukkaita kuin työntekijöitäkin. Meitä ja muita.

Vaan synkkyys pois! Maria Peura on kirjoittanut tärkeän ja viisaan novellikokoelman, jonka huikea kerronta taipuu meän kielestä virallisiin selontekoihin, rujoudesta lyyriseen. Jos jotain, niin nämä novellit ovat rehellisiä, rehellisiä ihmisille kaikissa ristiriitaisuuksissaan. Raakojenkin kertomusten takaa Tunkeilijat sanoo, että rajojen ylittäminen voi tarkoittaa myös muuta: kädenojennusta.