V.S. Luoma-ahon neljäs runoteos Mantra rytmittää ajatuksen ja havainnon kuulaita aaltoja. Viileän aforistinen ja pehmeän dystooppinen runo imeytyy hiljalleen iholta selkärankaan ja hengitykseen. Muisti on yhtä maiseman kanssa, kuin aineen kaksi eri olomuotoa.

Mantran runoissa vallitsee muotojen selkeys – vahva valo, täydellinen pimeys – joka yhtä aikaa rauhoittaa ja repii. Mantra on runollinen tutkielma kauneudesta tuhon ja tyhjyyden äärellä.