Solveig ja Jussi on kertomus kahden nuoren rakkaudesta. Ja sen lopusta. Se on myös kertomus elämästä Helsingissä 50- ja 60-luvun taitteessa, siitä mitä se on kolmelle duunarille, jotka hoitavat hyvinvointiyhteiskunnan hikisimmät hommat. Jos yleensä työtä saavat.

Solveig, nainen joka nousee aamuviideltä, lähtee töihin, puskee päivän, jää ylitöihin jos saa. Ja antaa sylin täydeltä rakkautta omilleen, sen kummempaa itselleen kinuamatta.

Jussi, mies joka unelmoi työväen voimasta, paremmista ajoista, kunnon asunnosta. Mutta ikuisessa rahapulassa haihtuvat haaveet. Niin häipyy myös Jussi, tarpeekseen saaneena. Menee siitä missä aita on matalin.

Tuulikki, duunarityttö pesulasta, jo varhain mahdollisuutensa tajunnut nainen joka ei unelmoi vaan toimii. Ja tönäisee reippaasti kylkeen suomalaista naista, tuota joka ikuisesti rakastaa, kärsii ja unhoittaa.