Itse tehty on aina paras. Koti, sarkahousut tai arkku.

Mielensäpahoittaja valmistelee omia hautajaisiaan, koska kuka muukaan sen tekisi. Arkku on valmis, muistokirjoitus ruutupaperilla. Testamenttia varten tarvitaan mustepullo, mutta tämän ajan kirjoitusväline on ATK.

Mustetta etsiessään Mielensäpahoittaja kurkistaa myös elämän alkuun. Itsensä ja läheisimpiensä syntymään ja lapsuuteen. Kaikkien niiden ihmisten, joista hänkin on lopulta riippuvainen.

Sivistyneeltä lättähatulta Mielensäpahoittaja oppii, että menneisyyteen pääsee helpoimmin nykytekniikan kautta. Sylitelevision ruudulta näkyvät Arvi Lindin lukemat uutiset. Naapurin Kolehmaisen kotona on thaimaalainen vaimo, pieni poika ja kummalliset puikot haarukoiden sijaan. Kirkoissa ja sairaaloissa naiset tekevät miesten töitä ja juuri niin sen pitää olla.

Tuomas Kyrön Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä. Elämän, kuoleman ja puurakentamisen. Se on mahdottoman hauska romaani mahdottomasta aiheesta.