Kukapa kesää ei seurata tahdo
kun kuulee sen kutsuvan nimeään?
Vaan varo, jos talvi sinulle laulaa:
sen polku vie yöhön ja pimeään.
— merenkehräläinen kansanlaulu

Talventaittajien ja kesänkaatajien tehtävänä on kannatella vuodenkiertoa. Toista ei ole ilman toista, eikä kukaan voi viedä tehtävää niiltä kahdelta, joille se on kulloinkin annettu. Keväänkutsusta talventaittoon saakka Kaihon ja Alatin elämä on jaettua aina asuintupaa, tulisijaa ja vuodetta myöten, tahtoivatpa he sitä tai eivät. He eivät tunne toisiaan, mutta yhdestä asiasta Kaiho on silti varma: rakastumaan tai rakastamaan hän ei aio opetella.

Pakkanen versoo ohdakkeiksi ikkunaan ja kesä kirjoo valosta valheita, mutta keitä Kaiho ja Alati ovat taikuutensa takana? Millaisia seppeleitä pelosta ja luottamuksesta solmitaan?