Hylängöt ovat paikkoja, joissa ihmiset eivät enää voi asua. Mutta kukaties siellä voi asua muita? Elli Lepän neljännessä runokokoelmassa Hylänkö mietitään eliöiden verkostoja, ekologisia muodonmuutoksia ja tuhoa. Jos muutosta ei voi estää, siitä voi ehkä löytää kauneutta ja iloa.