Välirauhan aikana 1941 salanimellä Nauticus kirjoitettu keräilyharvinaisuus! Avoimen neuvostokriittisessä kirjassa on runsaasti valtiollisia anekdootteja, joiden lähteille Waltari pääsi työskennellessään Valtion tiedotuslaitoksessa.

Huhtikuussa 1941 ilmestyi Ruotsissa suomenkielinen teos nimeltä Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Kirjoittajaksi oli merkitty Nauticus – melko pian tekijäksi paljastui Mika Waltari.
Waltari kuvaa pakinamaisissa ja avoimen neuvostokriittisissä teksteissä – usein sapekkaan ironisin sanankääntein – Baltian maiden vaiheet syksystä 1939 kesään 1940 sekä Viron yhteiskunnallisten olojen kehitystä Neuvostoliittoon liittämisen jälkeen.

Waltari työskenteli välirauhan aikana Valtion tiedotuslaitoksessa. Propagandatyössään hän pääsi käsiksi silminnäkijälausuntojen lisäksi vakoilutietoihin ja Valtion poliisin dokumentteihin. Näin ollen teos sisältää materiaalia, jota Baltian maissa ei julkaistu pitkään aikaan Waltarin kirjan ilmestymisen jälkeenkään. Sittemmin kirjasta on tullut tavoiteltu keräilyharvinaisuus. Teoksessa on Seppo Zetterbergin esipuhe.

”Vaalien aikana (tammikuussa 1941) sijoitettiin kaikkiin tehtaisiin isokokoisia Stalinin muotokuvia, mutta ne putoilivat usein seiniltä...”

”Miliisi käyttää yleensä entistä poliisin univormua, johon on pantu venäläiset merkit. Uutena arvonmerkkinä on pöytäkirjakotelo, jossa miliisi pitää muistilehtiöitään.”

”Lasten silmät sidotaan ja heitä kehoitetaan rukoilemaan Jumalalta karamellejä. Side otetaan sitten silmiltä, mutta karamellejä ei tule. Uudelleen sidotaan side silmille ja kehoitetaan rukoilemaan karamellejä kaikkivaltiaalta isältä Stalinilta. Kun side sitten irroitetaan, on jokaisen lapsen edessä karamelli.

Ylipäänsä kun lastentarhaan tuodaan leluja tms. sanotaan aina, että Stalin on ne lähettänyt. Samalla huomautetaan, että Päts ei lähettänyt teille mitään.”