Minkälainen on köyhän arki nykypäivän Suo­messa? Onko byrokratisoitunut köyhyys vain sii­vottu kaduilta virastojen luukuille? Onko köy­hyydestä mitään tietä ulos? Milloin minusta tuli köyhä? Miten voin tarjota omille lapsilleni jotain muuta? Onko köyhällä oikeutta iloon, haaveisiin, vapauteen ja itsensä toteuttamiseen?

Nämä ovat joitain niistä kysymyksistä, joita Mathias Rosenlund käsittelee omaelämäkerral­lisessa teoksessaan Vaskivuorentie 20. Tuohon osoitteeseen Vantaan Myyrmäessä Mathias on perheineen asettunut – hyvin samankaltaiseen lä­hiöön kuin se, jossa hän vietti oman lapsuutensa ensimmäiset vuodet Tukholmassa, missä isä ja äiti paiskivat lujasti töitä erilaisissa hanttihommis­sa. Myyrmäessä asuu paljon maahanmuuttajia, työttömiä, juoppoja ja Mathias, ikuinen kirjalli­suudenopiskelija, joka yrittää elättää lapsiaan ja kliinisesti masentunutta puolisoaan yhteiskunnan tuella ja tekemällä erilaisia pätkätöitä. Mathias Rosenlund kirjoittaa perheensä arjesta, köyhyy­destä ja omasta elämästään koskettavasti, häpeile­mättä ja suoraan.