Lunni haluaa nähdä Tihkalaitumen tuhannet erilaiset kukat ja Sysmämetsän ikivanhat puut, hän haluaa laskea jokaisen kosken joka laskettavissa on ja ei ole, hän haluaa tietää millainen on Myryjää kaukana pohjoisessa, entä kuinka korkea todella on Nurjavuori. Mutta suota hän ei enää halua nähdä, eikä haistaa sen painavaa lemua, joka keittiön ikkunasta kantautuu linnunlaulun mukana. Alas on kuitenkin kiellettyä mennä, on kiellettyä astua tosimaailmaan. Niin Lunni näkee unta mutta unelmoi valveillaolosta, yrittää tehdä niin kuin kuuluu mutta ei voi lakata ajattelemasta seikkailua, joka häntä odottaa.

Painajaisten lintukoto on tarina pojasta, joka ei tarkalleen ottaen ole ihminen, ei valetta eikä totta vaan jotakin siltä väliltä, ja hänen matkastaan todellisen maailman seikkailuihin vuosikausien unennäön jälkeen. Tosi on tarua ihmeellisempää, mutta Kaarniolasta kantautuu kamalia huhuja, ja jossakin siellä mistä Torkkujoki laskee, kerrotaan painajaisten hirviön itkevän vettä suolaiseksi.