Joonan tyttöystävä on ulkomailla, ja poika hengaa enimmäkseen kaverinsa Hermannin kanssa. He ovat olleet ystäviä jo vaippahousuajoista asti. Edellisillan bileet Fagerholmin luona ovat päättyneet kohtaamiseen, joka ei jätä Joonaa rauhaan. Eivätkä rauhaa anna varsinkaan oliivinvihreät silmät, jotka kuuluivat ruskeatukkaiselle tytölle.

Muistin elävästi hetken, jolloin värit palasivat. Silmät edessäni olivat kuin kaksi vihreää oliivia. Katseiden kohtaaminen tuntui samalta kuin olisi painanut käden pienoisjunaradan muuntajan päälle; sähköisestä värinästä kasvoi todentuntuisin déjà vu, jonka olin koskaan kokenut..

Seuraavana päivänä tyttö ilmestyy pyörineen Joonan ovelle, ja he lähtevät yhdessä lapsuusmuistojen täyttämään lähiömetsään. Tyttö osoittautuu Veeraksi, Joonan vanhaksi eskarikaveriksi, joka on muuttanut Helsinkiin jo kauan sitten. Yhdessä he käyvät lapsuuden myyttisissä paikoissa, Kivihuoneessa ja Tukikohdassa, jolta näkee Tuomiokirkolle asti. Metsässä he näkevät myös teltassaan asustavan resupekan, jolla on paksu takkuparta ja suussa piippu. Miksi Joona tuntee metsien miehen niin hyvin?

Huikean tiivistunnelmainen rakkaustarina vangitsee lukijansa. Päähenkilöiden keskustelut, mielenliikkeet ja tunteet ovat aitoja ja samastumaan kutsuvia.Turku näyttämönä tuo kirjan hienoon tunnelmaan oman lisänsä.

Marko Kitti (s. 1970) on aiemmin julkaissut useita aikuisten romaaneja ja novelleja, jotka ovat saaneet erinomaiset arvostelut. Oliivityttö on hänen ensimmäinen nuortenkirjansa. Turkulainen Kitti asuu nykyisin Englannissa ja toimii vapaana kirjailijana.