Metsän kuningas, korpien valtias, myyttinen karhu.

Pohjoisten kansojen pyyntikulttuureissa karhulla oli monin tavoin keskeinen asema. Metsän valtiaan ympärille kietoutui valtaisa määrä uskomuksia, rituaaleja ja myyttejä, jotka juontavat juurensa kaukaa kivikaudelta. Osa niistä muistuttaa suuresti toisiaan, mutta vuosituhansien kuluessa perinteet rikastuivat ja köyhtyivät, omille jäljilleen erkaantuen. Ne kuvastavat karun kauniilla tavalla karhun paikkaa ihmisen mielenmaisemassa.

Useat alkuperäiskansat uskoivat olevansa karhun jälkeläisiä tai ainakin sukulaisia aikojen alusta saakka. Toiset heistä katsoivat öiselle pohjoiselle tähtitaivaalle ja näkivät siellä karhun alkukodin, josta myyttinen eläin laskettiin alas maanpäälle.

Perinteentutkija Pasi Klemettinen etsii kirjassaan karhun jättämiä jälkiä niin suomalaisen korpikansan peijaisista ja pohjoisen muinaisuskon karhukultista kuin Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen perinteistä ja Kaukoidän kulttuureista.

”Metsästäjät koirineen ajoivat muinoin takaa karhua kauas jäälle, kunnes se yllättäen nousi ilmaan ja kapusi pakoon taivaalle.”