Juice Leskinen ehti saada valmiiksi vain muistelmiensa edellisen osan, tämän jolle hän antoi lisämääreen E.CH., ennen kirroosia.

Useammalla sukupolvella on henkilökohtaisia muistoja Juice Leskisestä, "Suomi-rockin Kekkoseksikin" mainitusta säveltäjästä, sanoittajasta ja laulajasta: on niitä, jotka muistavat hänen vallankumouksellisen ilmestymisensä Suomen musiikin kartalle, ja niitä joille Juice oli se, jota oli pakko laulaa koulun musiikkitunnilla. Sen, mitä Juice itse muisti - lapsuudestaan, suvustaan, Suomestaan, kavereistaan, rokista, laulusta, naisista - hän ehti kirjata tämän kirjan kansien väliin. Siinäpä tärkeimmät kattaa vuodet 1950-1988, ja se on tykitystä, joka päättyy letkuihin. Asioista Juice kirjoittaa tyylilleen uskollisena niiden oikeilla nimillä, samoin ihmisistä. Kirjan viimeiset sanat ovat sataprosenttista juicea: "Voi meitä! Muita ei voi."

Muistelmien jälkimmäinen osa (jälkeen kirroosin) ei ehtinyt valmistua, mutta Kosket-nimisen runokokoelman, jossa Juice Leslinen kuvaa elämänsä loppuajan tuntoja, hän sai valmiiksi, ja se ilmestyy vuoden 2007 alussa.